"Ota kamera mukaan niin tehdään jotain hienoa."
"Ei me voida tehdä sitä koska ei ole kameraa."
"Kai me voidaan tän kerran ihan vaan tehdä ruokaa ja syödä se?"
Yksi erittäin kuvauksellinen katkarapu-valkoviinipasta tuli jo tuhlattua valmistamalla sitä ilman kameran läsnäoloa, joten piti kehitellä jotain mikä korvaisi tämän lähes korvaamattoman esteettisen menetyksen. Lopulta raati päätyi risottoon.
Tiedättehän, se puuromainen ravintolaruokalaji jota kohtaan suurimmalla osalla ihmisistä on vankkoja epäilyksiä, sillä he sekoittavat sen koulussa tarjottuun riisi-hernemaissipaprika-jauheliha-klassikkoon, joka klassikkoudestaan huolimatta ei ole yhtä klassinen kuin risotto.
Risotto, jonka valmistamista olen visusti vältellyt tähän hetkeen asti, sillä kaikki keittokirjat ja alastomat kokkiohjelmat ovat onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, että se on lähes maagisen vaikea tuotos saada onnistumaan. Vaikeustasoa korottaa vielä aikataulutus josta Neokin olisi ylpeä: ruokalaji tulee tarjoilla välittömästi sen noin kahden sekunnin välissä mikä kuluu siitä kun se on valmista siihen kun se on liian seissyttä.
Otimme haasteen rohkeina vastaan. Hermosyitä raastavan ja ei erityisen hikisen uurastuksen aikana moni asia selkiytyi aivan uudella tavalla:
- palkkapäivänä ei kannata mennä Alkoon "ikkunaostoksille koska astuin vahingossa sen ovesta sisään"
- parsasta saa sen kuuluisan puumaisen tyviosan poistettua kätevimmin taittamalla parsan vartta alkupäästä, jolloin se katkeaa itsestään heti kovan osuuden jälkeen
- risoton tekemisessä ei ole mitään vaikeaa, paitsi seistä lieden äärellä hämmentämässä seosta 45 minuuttia putkeen
- Big Bang Theoryn neloskausi = <3
Ja hei, kukapa ei voisi vastustaa parsojen makrokuvaamista!
Osta siis ensin Alkosta kolme valkoviiniä (yksi oli tässä vaiheessa unohtunut jääkaappiin), yksi punaviini ja yksi portviini joka on vanhempi kuin nuorin sisaruksesi.
Osta lisäksi ruokakaupasta Arborioriisiä, mascarponejuustoa, sitruuna, pari keltasipulia, kevätsipulia ja parsaa.
Pilko keltasipuli. Pilko myös kevätsipuli ja hihku onnessasi kuinka se näyttää ihan! Minikokoiselta! Purjolta! Ih! Hih!
Taita parsan tyviosat pois, leikkaa varret kappaleiksi. Säästä silmut.
Risoton tärkein asia on numero 3. Se tarkoittaa lieden säätönupin numeroa. Ja kolmonen on aivan erinomainen numero risoton valmistukseen. Kaasuhella, don't bother.
Laita siis hella kolmoselle, ja pidä se siinä. Mikäli mitään ei millään tapahdu, voit välillä käyttää levyä nelosella, mutta vain hetkellisesti.
Pehmennä keltasipulit voi-öljyseoksessa. Lisää pannulle vajaa 4dl risottoriisiä. Seos ei suoranaisesti herätä ruokahaluja tässä vaiheessa, mutta älä vielä menetä toivoasi - kestää aika tarkalleen 45 minuuttia ennen kuin se näyttää syötävän hyvältä.
Tästä alkaa risotonvalmistuksen ikävystyttävin vaihe. Sitä kannattaa piristää muun muassa onnistuneilla musiikkivalinnoilla ja valkoviinillä. Kuin sattumalta kolmaskin valkoviini löytyi lopulta jääkaapista.
Avaa siis valkoviini ja täytä itsellesi kaksi lasillista. Siemaile toinen sivistyneesti padan hämmentämisen ohessa, ja heitä toinen kasariin. Hauduttele ja sekoittele miedolla lämmöllä kunnes valkoviini on kokonaan imeytynyt.
Lisää tässä vaiheessa mukaan myös parsan varsipalat. Lisää seokseen desin tai parin verran kasvislientä - joko oikeaa kasvislientä tai liemikuutioista valmistettua (ps. Rainbown liemikuutiot > Maggit sun muut). Sekoittele hiljalleen, kunnes neste on imeytynyt. Toista. Toista uudestaan. Ja uudestaan. Kasvislientä mahtuu riiseihin noin 8-10 desilitraa, ja toimenpide kokonaisuudessaan kestää puolesta tunnista kolmeen varttiin.
Maista riisiä välillä. Se saa olla kohtalaisen al dente - kaikkea kasvislientä ei tarvitse käyttää. Kun riisi on sopivaa, lisää seokseen kevätsipulisilppu ja pari ruokalusikallista sitruunamehua.
Muistathan tässä vaiheessa epätoivosi siitä kun kuiva riisi lojuu harmahtavassa liemessään ja sinusta tuntuu ettei tästä koskaan tule mitään? Muodonmuutoksen aika on tullut!
Lisää mukaan sopiva annos mascarponejuustoa, ja katso! Taikatemppu! Kuivahkosta riisisekoituksesta muodostuu hetkessä maukkaan näköistä risottoa. Mausta suolalla (varoen, koska kasvisliemessä sitä jo on), mustapippurilla ja timjamilla.
Raasta vielä (hyvää) parmesania (kunnolla) (vielä enemmän) ja sekoita joukkoon. Ota kattila pois levyltä ja ripottele joukkoon parsan silmut, mikäli 1) muistat 2) niitä ei ole syöty 3) niitä ei ole heitetty biojätteeseen.
Näyttää erinomaisen ruokablogimaiselta tavaralta.
Maistuu taivaalliselta.
Ja on helppo tehdä.
Ja sopii muuten valkoviinin kanssa.
(Ja se tarjoilun ajoitus? Noh, sanotaanko että siinä saa kyllä pitää kiirettä).
