Murussa oltiin nopeita. Noin kahdessa ja puolessa sekunnissa olimme valinneet neljän ruokalajin keittiömestarin menun. Kysyttiin haluammeko tietää etukäteen mitä menussa on, sanoimme ei. Kertoivat sitten sitä mukaa kun toivat. Keittiön tervehdyksenä oli todella hyvää leipää ja artisokka-valkosipulilevitettä. Alkuruokana oli saaristolaisversio (hienosto)rapuskagenista. Pääruokana oli suurin yllättäjä, karitsan niskaa - ja se oli aivan mielettömän hyvää ja sitä oli paljon. Mmmmmm. Bbbäää bä-ää. Juustot (punahome & vuohenjuusto) ja jälkiruoka olivat tavanomaisempia, mutta hyviä. Viidelläkymmenelläviidellä kilolla oli hankaluuksia pitäytyä juomisten tahdissa - viisi lasillista (alkucava mukaanlukien) vajaaseen kolmeen tuntiin tuottaa sangen hilpeän loppuillaan.
Tarjoilu toimi, miljöö toimi, ruoka toimi - koko paikka toimi. Saimme vielä pyydettäessä mukaan viinien nimet, ihan vain kaihoisaa muistelua varten, sillä Alkosta on vain haave löytää esimerkiksi jotain juomamme jälkiruokaviinin kaltaista. Noh, onneksi on portviini.
Kahden hengen neljän ruokalajin illallisen ja viinimenun hinnalla maksaisi puolen kuun vuokran, mutta hei, kerrankos sitä. Tai toisenkin kerran. Heti kun toivun tulevaisuudessa häämöttävästä finanssikriisistä nimeltä Islannissa-on-kaikki-ihan-helevetin-kallista.
Suosittelen.
Ja koska olen ajastani jäljessä, on juhannus. En ole koskaan ollut erityisen suuri juhannuksen fani. Tai siis sanoisinko ihan suoraan: juhannuksella ei ole ollut minulle koskaan mitään tavallista viikonloppua erityisempää merkitystä.
Viime juhannus meni mökillä saaressa kuunnellen Amazing Horsea loopilla miniläppärin kaiuttimista ja seuraten vierestä kuinka pikkuveli ja serkku opettavat serkun amerikkalaiselle sisarelle perinteisiä suomalaisen juhannuksen vietto- eli juomatapoja.
Tämä juhannus kului kaupungissa nauttien sangen hämmentävästä auringonpaisteesta ja vielä hämmentävämmästä sateesta yhtä aikaa auringonpaisteen kanssa. Kaiken muun ohella ehdimme myös katsoa mystisen kunnioittavan kasan elokuvia: Wicker Man (director's cut), Total Recall, Predator, Cocktail (HOMO-TOMPPA!), Paholainen pukeutuu Pradaan, Casino Royale, Ice Age, Yön ritari ja Batman Begins.
Ruoka tietysti oli hyvää!
Maissia ja varhaisperuna-kevätsipuli-yrttivoi -nyyttejä.
Perinteisiä aurajuusto-pekoni-herkkusieniä.
Ja minun valitsemani viini (kesk) oli voittaja. Kumpikin Alsace/Riesling/2009. Ja aivan selvä makuero. Ps. Heil Itävalta-Unkari!
Sangria vivahti glögille ja oli olomuodoltaan epäilyttävä, mutta teki kauppansa.
Suosittelen.
Itsetehty jäätelö -innostus sai ihan uudet sfäärit kun tarjolla oli reilun litran verran kermaa, lakritsia ja kolme leipävuokaa täytettäväksi. Sitä siis oli tarjolla juhannuksena jälkiruokana.
Tässä siis muutoin sama pohjamassa kuin mansikka-valkosuklaajäätelössäkin, mutta valkosuklaa jätettiin pohjasta pois ja munasokerivaahtoa ei vatkattu kiehuvan veden päällä vaan ihan huonelämpötilassa. Muutoksista huolimatta pohjasta tuli aivan yhtä hyvää niin maun kuin rakenteensakin puolesta. Valkosuklaan tuoma makeuden puute korvattiin hieman reilummalla annoksella vaniljasokeria.
Lakritsikastikkeen teko osoittautui astetta mielenkiintoisemmaksi puuhaksi. Lakut eivät meinanneet sulaa kattilassa millään. Suosittelen runsasta kermamäärää, tilkkaa voita sekä suurta kärsivällisyyttä. Lopulta käytimme puoliksi sulaneen seoksen tehosekoittimen läpi, mutta ihan sileää kastikkeesta ei tullut. Olimme kuitenkin liian laiskoja ja kiireisiä että olisimme jaksaneet sulatella tanhaa pidempään. Tämä kostautui sillä että osassa jäätelöeristä laku"kastike" oli valunut jäätelömassan läpi vuoan pohjalle muodostaen turhankin lakritsitymäköitä paakkuja.
Varasimme kastiketta varten kaksi pussillista lakuja ja kaksi pussillista turkinpippureita, yksinkertaiselle pohjamassalle riittänee yksi pussi kumpaakin. Nyt seuraa kaksi tärkeää tiedotetta:
1) Rainbown ja Pandan punaisissa pusseissa myytävät tavislakut ovat täsmälleen samaa tavaraa, vain eri muotoisia. Ja Rainbown ovat huomattavasti halvempia.
2) Turkinpippuri on lakritsijäätelössä elintärkeää. Ne eivät maistu jäätelön seassa turkinpippurilta eikä tuliselta (etenkään jos tekee niin kuin me eli jauhaa karkit jauhoksi eikä jätä niitä sattumiksi), vaan tuovat ainoastaan sitä tarvittavaa särmää mikä lakritsi pelkiltään ei tuo. Ja tästä kontekstista huolimatta sitä turkinpippurijauhetta ei laiteta sulamaan niiden lakujen kanssa, vaan jauhe levitetään vuokaan kerroksittain jäätelön ja kastikkeen kera.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti