Pride 'n' Pasta

Kerran vuodessa voi kävellä pitkin Mannerheimintietä keskellä päivää ilman että autot ajavat päälle! (keskellä aamuyötähän se on mahdollista milloin tahansa) Ajoittain saattaa toki esiintyä erinäisiä uhkia kuten kaasuhyökkäyksiä, mutta hei, vähän jännitystä elämään. Matkan varrella voi keskustella rakentavasti muun muassa siitä kummat ovat hotimpia: moottoripyöräpoliisit vai poliisihevoset.

Perillä voi rentoutua löysäämällä kevyiden kesäkenkien nauhoja...

...ja juomalla skumppaa (koska ollaan tylsiä niin taas Szigetiä!). Lisäksi jäihin pakattuna laukusta löytyi The Ultimate Viini joka valitaan niissä tilanteissa kun viini valitaan etiketin perusteella. Eikä ole maultaankaan hullumpaa. Kiinnittäkää erityistä huomiota herkkiin siveltimenvetoihin, yksinkertaiseen asetteluun sekä puistospugejen likaisiin sormenjälkiin.

Prince takapuolen alla epäilyttäisi ketä tahansa. Etenkin nallekarhujen naapurissa. Vaikka kuinka on taas Obeyn paita päällä, ihan kuin kaapista ei muita löytyisi.

Helteessä ruokahalu oli nollassa ja sitä myötä ruokavalio oli kiinteän ruoan osalta vähintäänkin puutteellinen.

Siksi seuraavana päivänä tehtiinkin jotain erittäin hyvää ja erittäin helppoa: pastaa.

pasta carbonara (ilman pekonia)

Tämä on hyvin nopea valmistaa, ja helppo muunnella saatavilla olevien aineiden mukaan. Ainut oleellinen osa tässä on muna-kerma-seos. Perinteisemmän ja tuhdimman version saa käyttämällä pekonia, mutta katkaravut sopivat hyvin kesäpäiviin.

Pilko jokunen valkosipulinkynsi. Pilko yksi kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi (kesäkurpitsa jää tässä rapeaksi, mutta jos haluat täysin kypsää niin paista kesäkurpitsasiivuja erillisellä pannulla hetki erikseen). Valuta katkaravut ja piilota ne ahneilta kissoilta. Hipelöi käsissäsi mozzarellapalloa ja pilko sekin. Sekoita kulhossa kolme kananmunaa ja pari desilitraa kermaa, mausta haluamaillasi mausteilla (vinkki: suola, mustapippuri, yrtit).

Kuumenna pannulla öljyä ja voita ja muotoile valkosipulisilpusta vapaavalintainen kuvio, kuten esimerkiksi sydän. Laita tässä välissä myös spagetti kiehumaan. Ole sen kanssa varovainen - se saa jäädä hyvin al denteksi, koska sitä paistetaan pannulla vielä lisää muiden aineiden kanssa.

Pudota hellan lämpötilaa ja kaada valutettu pasta pannulle jossa paistoit valkosipulin. Sekoita joukkoon muna-kerma-mausteseos. Lisää katkaravut ja kesäkurpitsa. Lämmitä hetken aikaa - ei liikaa etteivät katkaravut sitkisty.

Lisää mozzarellapalat viimeiseksi. Pikaruoka on valmis!

Suosittelen: Muru, city-juhannus ja itsetehty lakritsijäätelö

Eräänä kesäisenä perjantai-iltana pukeuduimme hienosti (ei siksi koska tarvitsisi, vaan siksi että se on hauskaa) ja kävimme Murussa.

Murussa oltiin nopeita. Noin kahdessa ja puolessa sekunnissa olimme valinneet neljän ruokalajin keittiömestarin menun. Kysyttiin haluammeko tietää etukäteen mitä menussa on, sanoimme ei. Kertoivat sitten sitä mukaa kun toivat. Keittiön tervehdyksenä oli todella hyvää leipää ja artisokka-valkosipulilevitettä. Alkuruokana oli saaristolaisversio (hienosto)rapuskagenista. Pääruokana oli suurin yllättäjä, karitsan niskaa - ja se oli aivan mielettömän hyvää ja sitä oli paljon. Mmmmmm. Bbbäää bä-ää. Juustot (punahome & vuohenjuusto) ja jälkiruoka olivat tavanomaisempia, mutta hyviä. Viidelläkymmenelläviidellä kilolla oli hankaluuksia pitäytyä juomisten tahdissa - viisi lasillista (alkucava mukaanlukien) vajaaseen kolmeen tuntiin tuottaa sangen hilpeän loppuillaan.

Tarjoilu toimi, miljöö toimi, ruoka toimi - koko paikka toimi. Saimme vielä pyydettäessä mukaan viinien nimet, ihan vain kaihoisaa muistelua varten, sillä Alkosta on vain haave löytää esimerkiksi jotain juomamme jälkiruokaviinin kaltaista. Noh, onneksi on portviini.

Kahden hengen neljän ruokalajin illallisen ja viinimenun hinnalla maksaisi puolen kuun vuokran, mutta hei, kerrankos sitä. Tai toisenkin kerran. Heti kun toivun tulevaisuudessa häämöttävästä finanssikriisistä nimeltä Islannissa-on-kaikki-ihan-helevetin-kallista.


Suosittelen.

Ja koska olen ajastani jäljessä, on juhannus. En ole koskaan ollut erityisen suuri juhannuksen fani. Tai siis sanoisinko ihan suoraan: juhannuksella ei ole ollut minulle koskaan mitään tavallista viikonloppua erityisempää merkitystä.

Viime juhannus meni mökillä saaressa kuunnellen Amazing Horsea loopilla miniläppärin kaiuttimista ja seuraten vierestä kuinka pikkuveli ja serkku opettavat serkun amerikkalaiselle sisarelle perinteisiä suomalaisen juhannuksen vietto- eli juomatapoja.

Tämä juhannus kului kaupungissa nauttien sangen hämmentävästä auringonpaisteesta ja vielä hämmentävämmästä sateesta yhtä aikaa auringonpaisteen kanssa. Kaiken muun ohella ehdimme myös katsoa mystisen kunnioittavan kasan elokuvia: Wicker Man (director's cut), Total Recall, Predator, Cocktail (HOMO-TOMPPA!), Paholainen pukeutuu Pradaan, Casino Royale, Ice Age, Yön ritari ja Batman Begins.

Ruoka tietysti oli hyvää!

Maissia ja varhaisperuna-kevätsipuli-yrttivoi -nyyttejä.

Perinteisiä aurajuusto-pekoni-herkkusieniä.

Ja minun valitsemani viini (kesk) oli voittaja. Kumpikin Alsace/Riesling/2009. Ja aivan selvä makuero. Ps. Heil Itävalta-Unkari!

Sangria vivahti glögille ja oli olomuodoltaan epäilyttävä, mutta teki kauppansa.

Suosittelen.


Itsetehty jäätelö -innostus sai ihan uudet sfäärit kun tarjolla oli reilun litran verran kermaa, lakritsia ja kolme leipävuokaa täytettäväksi. Sitä siis oli tarjolla juhannuksena jälkiruokana.

Tässä siis muutoin sama pohjamassa kuin mansikka-valkosuklaajäätelössäkin,  mutta valkosuklaa jätettiin pohjasta pois ja munasokerivaahtoa ei vatkattu kiehuvan veden päällä vaan ihan huonelämpötilassa. Muutoksista huolimatta pohjasta tuli aivan yhtä hyvää niin maun kuin rakenteensakin puolesta. Valkosuklaan tuoma makeuden puute korvattiin hieman reilummalla annoksella vaniljasokeria.

Lakritsikastikkeen teko osoittautui astetta mielenkiintoisemmaksi puuhaksi. Lakut eivät meinanneet sulaa kattilassa millään. Suosittelen runsasta kermamäärää, tilkkaa voita sekä suurta kärsivällisyyttä. Lopulta käytimme puoliksi sulaneen seoksen tehosekoittimen läpi, mutta ihan sileää kastikkeesta ei tullut. Olimme kuitenkin liian laiskoja ja kiireisiä että olisimme jaksaneet sulatella tanhaa pidempään. Tämä kostautui sillä että osassa jäätelöeristä laku"kastike" oli valunut jäätelömassan läpi vuoan pohjalle muodostaen turhankin lakritsitymäköitä paakkuja.

Varasimme kastiketta varten kaksi pussillista lakuja ja kaksi pussillista turkinpippureita, yksinkertaiselle pohjamassalle riittänee yksi pussi kumpaakin. Nyt seuraa kaksi tärkeää tiedotetta:

1) Rainbown ja Pandan punaisissa pusseissa myytävät tavislakut ovat täsmälleen samaa tavaraa, vain eri muotoisia. Ja Rainbown ovat huomattavasti halvempia.
2) Turkinpippuri on lakritsijäätelössä elintärkeää. Ne eivät maistu jäätelön seassa turkinpippurilta eikä tuliselta (etenkään jos tekee niin kuin me eli jauhaa karkit jauhoksi eikä jätä niitä sattumiksi), vaan tuovat ainoastaan sitä tarvittavaa särmää mikä lakritsi pelkiltään ei tuo. Ja tästä kontekstista huolimatta sitä turkinpippurijauhetta ei laiteta sulamaan niiden lakujen kanssa, vaan jauhe levitetään vuokaan kerroksittain jäätelön ja kastikkeen kera.

Suosittelen.

Furry Dynamic Duo pt II

Tällä hetkellä asuntoa valtaa kahden kissan sijasta kolme, kun Sol-herra saapui viikon vierailevaksi tähdeksi. Tähän asti hän on lähinnä viihtynyt tyylikkäästi piilossa sohvan alla. Kotoutumistoimet ovat kohdistuneet lähinnä yöllisiä tuhoretkiin joissa eteisen väliovi on ottanut mittaa kissan kynsistä (tilanne ovi 0, kissa 1). Todisteita tästä myöhemmin, nyt muutama vanhempi kuva alkuperäisestä kaksikosta.

Veimme kissoja ulos superhyperultracooleissa Puppian maastokuvioisissa valjaissa. Kissojen mielipide ulkoiluun oli tämä:

Hieman vielä harjoittelua vaatii tämä suurten sisäisten petojen herättely... Hyvä alku on jo saatu aikaan possun ja naudan sydämen ja kielen kanssa. Fiifii ja Luna suorastaan murisevat toisilleen kun kilpailevat parhaista lihapaloista. Laiska löntystely ruokakipolle on muuttunut salamyhkäiseksi hiippailuksi, jonka aikana lähestytään kippoa hitaasti, napataan siitä vaivihkaa yksi palanen, juostaan palasen kanssa olohuoneen matolle ja röhkitään sydän poskeen voitokkaan saalistajan ilmeen kera.

Kyseistä toimintaa kissarazzi ei ole saanut ikuistettua .jpg-muotoon, mutta onneksi kissat voi takuuvarmasti yllättää pussailemasta eteisen lattialta.

Luna kerjää ruokaa kilpaa ethernet-piuhan kanssa. Lunan suurinta herkkua ovat pinaatti ja rucola. Heti sen naudan sydämen ja possun kielen jälkeen.

Väsykissat.